Äitienpäivän perinteikkäin kukka on valkovuokko, Anemone nemorosa. Keväiset vuokot ovat kauniita ja ne tuovat uskoa siihen, että talvi on vihdoin taittunut ja uusi kasvukausi on aluillaan. Vuokot olivat myös ensimmäisiä, joita opiskeluaikanani keräsin herbaarioon.
Valkovuokko on rauhoitettu vain Suomen pohjoisemmissa osissa, joten minulla on ollut tapana kerätä kimppu äidilleni aina näin äitienpäivän aikaan. Lisäsin tähän kimppuun kielon, Convallaria majalis, tuoreita lehtiä kehystämään reunoja. Suomessa kielo ei ole uhanalainen tai suojeltu laji.
Vien tämän kimpun äidin haudalle sunnuntaina. Nyt on menossa toinen äitienpäivä ilman äitiä. Elämä on muuttunut, mutta se jatkuu.
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, anopeille ja mummeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti