Tätä istutusta mietin pitkään, koska olen tykästynyt kasveissa tummiin väreihin ja kontrasteihin. Kasvien hankintaan meni myös aikaa kun Lahdesta erikoisempia kasveja ei tunnu saavan oikein mistään ja halusin tähän mukaan tuon niin ihanan tummalehtisen onnenapilan. Aikaa tällä viikolla vei myös sairasteluni (nyt takana jo, jes!) ja muut tärkeämmät kiireet, jotka kasautuivat sillä aikaa kun keräsin voimia sängyn pohjalla. Onneksi kasvit jaksoivat sinnikkäästi odotella isompaan ruukkuun pääsyä.
Ruukku oli alunperin väriltään limenvihreä, peruja taannoiselta limevärin aikakaudeltani. Spraymaalasin sen mustaksi. Spraymaali sopii hyvin metallin maalaamiseen ja tämänkin tuunaamiseen meni vain tovi. Kun joku väri alkaa olla oman mielen sopukoissa niin out ettei sitä halua nähdä enää silmissään, niin on kiva kun pienellä vaivalla vanhasta saa taas ihan uuden näköisen.
Kasvit valikoin tähän lähinnä värin mukaan. Useimmat kesäkukat viihtyvät puolivarjossa, ja näistäkin suurin osa. Hopealehti eli hopeavillakko, Senecio cineraria, on melko perinteinen mutta niin kaunis ja sen harmaat, nukkamaiset lehdet ovat ihanan pehmeitä myös koskettaa. Sen takaa kurkkii valkoinen pikkupetunia, Petunia calibracho.
Käenkaalikasveihin kuuluva onnenapila, Oxalis triangularis, oli löytö VERSOOo-markkinoilta. Se alkaa juuri nyt kukkimaan hennoin vaaleanpunaisin kukin. Niin herkkää, että. Onnenapilan bongasin VERSOOo:n Mustilan Arboretumin osastolta. Asetelman taakse istutin vielä Kreetan meiramin, Origanum sp., tuomaan korkeutta ja vaaleutta lehdillään.
Talomme takapihalla on kivasti sammaloituneet vanhat rappuset. Ruukun kiiltävä musta pinta on melko täydellinen vastakohta elämää nähneille askelmille. Ahomansikat näyttivät olevan täydessä kukassa, samoin metsäkurjenpolvi siinä metsän laidassa. Ihana kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti