perjantai 30. syyskuuta 2016

Upea syksyinen väriloisto

Näin syyskuun lopussa eletään sitä aikaa jolloin erilaiset puut, pensaat ja köynnökset paljastavat upeat syksyiset värinsä. Kiertelin Lahdessa eräänä aurinkoisena syysiltapäivänä ihastellen ja napsien kuvia sieltä täältä, missä kulloinkin jotain värikästä näkyi. Ja näkyihän sitä.


Launeen keskuspuistossa perhepuiston takana sijaitsee Arboretum eli puulajipuisto. Alueen opaskyltti kertoo, että alueelta löytyy 493 erilaista puuta, pensasta tai havua. Täällä on mukava kierrellä omassa rauhassa ja ihastella kasveja sekä eri vuodenaikoja, yksi mun suosikkipaikoista.


Puulajipuiston syksyn valtiatar lienee tämä amerikanjalopähkinä, Juglans cinerea. Sen lehdet ovat huikean kokoiset ja täydellisen keltainen syysväri näkyy kauas.

Puiston lammikkoalueet houkuttelevat sorsia ja muita vesilintuja. Lammikoiden reunalla näkee paljon erilaisia kosteikkokasveja. 

Imukärhivilliviini, parthenocissus quinquefolia, on huikea näky kirkkaanpunaisessa syysvärissään. 

Vaahteraa, Acer platanoides, ei voi ohittaa ihastelematta sen kirkkaan keltaista, punaista tai oranssia väritystä. Tältä kuvan puulta taitaa löytyä ne kaikki :) Vaahteralla on myös hauskan lime kevätväri, siitä löytyy kuvia täältä.


Eräs syksyn värikkäimmistä pensaista on aitakasvinakin suosittu marja-aronia, Aronia mitschurinii. Parhaimmillaan se hehkuu täydellisen kirkkaanpunaisena vain hetkeä ennenkuin ensimmäinen syysmyrsky riisuu pensaan lehdistään. Marjat ovat terveellistä syötävää, mutta maku on hapan. Marjoissa on korkea fenolipitoisuus ja ne ovat mustikkaakin parempi antioksidanttilähde. Ne sopivat hyvin esimerkiksi hillojen valmistukseen.

Mukkulan kartanon puistoon lankesivat illan viimeiset auringosäteet kun kävelin siellä hissukseen ihastellen kauniita puiston puita ja pensaita. Vesijärvi avautui puiden takaa syksyisen harmaansinisenä. Kävin täällä jo ala-asteikäisenä yksinäni kuljeskelemassa, jokin tässä puistossa on aina viehättänyt.

Mukavaa syksyistä viikonloppua, ihastellaan vielä jonkun aikaa näitä kauniita ja värikkäitä maisemia!


Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kestävät koristekaalit

Kun syysistutukseen halutaan mukaan jokin matala kasvi tulee ensimmäisenä mieleen hauskan ruusukkeinen koristekaali. Se sopii hyvin kanervien, koristeheinien, pensastädykkeiden, hopelangan, syklaamien ja muiden viileyttä kestävien syyskasvien kaveriksi.


Koristekaali, Brassica oleracia, viihtyy aurinkoisella paikalla tasaisesti kasteltuna. Ei haittaa vaikka kasvualusta kuivahtisikin välillä, sillä märkyyttä se sietää huonosti. Kasteluveden mukaan voi laittaa nestemäistä yleislannoitetta silloin tällöin.


Vaikka halla yllättäisi, koristekaali ei ole moksiskaan. Päinvastoin, sillä sen värit vain syvenevät pakkasen puraistessa. Yksittäiset ruskistuneet lehdet voi poistaa ja kasvin voi jättää paikoilleen kun mullan pinta jäätyy. Lumihiutaleet ovat koristekaalin lehdillä kauniin näköisiä!

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

maanantai 12. syyskuuta 2016

Syksyinen asetelma, krysanteemit ja tammenterhot

Viimeaikaiset lämpimät säät ovat mukavasti jatkaneet kesän tuntua. Mikäs siinä, kiva kun voi pitää parvekkeen laseja ja ovea auki koko päivän vielä näin syyskuun puolessakin. Syksyä ja syyskukkia on viimeistään nyt laiteltava parvekkeelle, ostin myös kimpun syvänpunaisia krysanteemeja ja keräsin tammenterhoja iltakävelyllä läheisen kartanon puistosta. Näistä aineksista sain jo monta syytä ottaa kameran esille ja jatkaa asetelmakuvaamisen harjoittelua.



Omenia on tullut valtavasti. Punakaneleita keräsin isän puutarhasta ja seurasin samalla huvittuneena, kuinka isä keräsi pudokkaita lumikolan kanssa :) Kuulemma kätevää!


Krysanteemit on kyllä kauniita. Kuvan emalikannu on mun suosikki, laittaapa siihen melkein mitä vaan niin kasvit asettuu aina nätisti. Valkopilkullinen, musta satiininauha sopii hyvin kannun mustan kahvan kanssa, varsinkin kun se aaltoilee vähän saman tyylisesti.





Tammenterhot toimivat lähikuvissa, niistä löytyy hauskasti värejä limestä vihreään ja tummanruskeaan. Ajattelin kokeilla tammenterhojen idättämistä, ne nuoret taimet kun on niin herkkiksiä. 
Emaliastiat taitaa tosiaan olla mun juttu. Keräilen niitä kirpputoreilta ja vanhojen tavaroiden kaupoista. Samoin vanhoja kahvipurkkeja löytyy hyllyiltäni muutamia ja kovasti odotan inspiraatiota siitä, mihin niitä käyttäisi. No niidenkin aika vielä tulee, uskon niin. On tää asetelmien kuvaaminen niin supermukavaa puuhaa!

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa








sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Perinteinen tuoksuhernekimppu

Kävin lauantaina ihmettelemässä Lahden torin taidelauantain ja syyskylän tarjontaa. Torilla olikin mukavasti vilskettä ja ilahduttavan paljon oli myös myynnissä paikallisten tuottajien sadonkorjuun satoa.
Kesällä torille ilmestyvät myös kukkamyyjät, joiden kauniisti sidottuja kesäkukkakimppuja jäin ihailemaan. Ihanaa kun vielä saa ja voi ostaa tällaisia todellisia lähikukkia. Jonkun joka on ne viljellyt siemenestä asti, kitkenyt, kastellut ja niputtanut myyntiin. Minulle :)



Tarjolla oli perinteikäs valikoima kehäkukkaa, ruiskukkaa, auringonkukkaa, ikiviuhkoa ja aah -tuoksuhernettä, Lathyrys odoratus. Mitä hempeämpi ja tuoksuvampi kimppu, sen otetumpi olen.


 Tuoksuherneen viehko tuoksu on myös lasten mieleen!



Olen yrittänyt etsiä kuivakukkaviljelijää Päijät-Hämeestä, mutta sellaisia ei taida olla. Jos tiedät tai tunnet sellaisen niin vinkkaa ihmeessä. Saisivat yhden asiakkaan lisää :)

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa