Ihana perjantaibukee!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Leikkokukkakimppu on superihana tapa aloittaa viikonloppu. Perjantaina kotimatkalla kukkakaupasta mukaan hankittu kimppu piristää pöydällä helposti yli viikonlopun ja viestii omalla tavallaan kauneudesta ja herkkyydestä, eli niistä asioista jotka itseäni kovasti miellyttävät. Vielä kun huhkii hetken imurin ja rätin kanssa sekä asettelee kimpun kauniiseen vaasiin näkyvälle paikalle - avot - koti on valmis viikonloppuun.

Kävin kurkkimassa lähikukkakauppani valikoimaa ja ajatuksissani oli tummasävyinen syksyinen kimppu pienellä vaalealla säväyksellä.  

Yhdessä floristiopiskelija Anun kanssa valitsimme kimppuun sopivat kukat ja värit. Anu oli heti mukana kun silmäilin häkeltyneenä kukkamerta ja kerroin, että syksyistä ja tummaa saisi nyt olla. Hän nosteli esille oranssia inkaliljaa ja nyökkäilin hyväksyvästi. Just hyvä oranssi syksyinen väri, sanoin. Samassa hypistelin jo isotähtiputken violetteja kukintoja ja pari oksaa niistäkin katkaistiin hetkessä pienemmäksi ja yhdistettiin kimppuun. Skimmiaa reunoille täydentäjäksi, kolme vaaleaa neilikkaa tuomaan valoa ja vihreyttäjäksi nahkalehteä, salalia ja araliaa. Anun tarkka silmä vielä hoksasi, että maksaruoho sopi kimppuun hyvin ja olin heti mukana. Kyllä.

Kotona asettelin kimpun Ikeasta ostettuun mustaan kannuun ja kaadoin veden sekaan mukaan saadun kukkavirkisteen. Lasitetulla parvekkeella on päivisin näin lokakuussa juuri sopivan viileää, joten jätin kukat parvekkeen sivupöydälle hetkeksi lepäämään.

Perjantaibukee eksyi vielä ulos takapihalle vanhan kuusen juurelle. Ja sai valot päälle.

PS. Blogin ulkoasu muuttui ja ryhdistäytyi tällä viikolla. Valkoinen pohjaväri on monella tapaa helpompi ja tuo enemmän valoa vallitsevaan vuodenaikaan nähden. Tekstejä on myös mukavampi lukea silloin, kun ne ovat saman levyiset kuvien kanssa. Mitä tykkäät muutoksesta? 

Ihanaa viikonlopun aloitusta sinulle!

<3 Pia

Näistä linkeistä pääset seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

Komeamaksaruoho asetelmassa

Komeamaksaruohot, Sedum, kukkivat parhaillaan näyttävästi. Kiitos siskolleni, että sain napata pari muhkeaa kukkavartta hänen puutarhastaan kuvausta varten. Tosin kukkia oli niin paljon että parin oksan katoamista ei edes huomannut vaikka yhden kukinnon halkaisija oli huikeat kymmenen senttiä! Nämä ovat upeita syksyn kukkijoita, jotka eivät viileitä syyskelejä hätkähdä.

Pienet, ruusunpunaiset ja tähtimäiset kukat sijaitsevat tiiviissä viuhkoissa varsien latvoissa. Varret ovat tanakat, pystyt ja väriltään kellertävänvihreät. Lehdet ovat soikeat ja nahkeat maksaruohoille tyypilliseen tapaan. Kasvualustaksi maksaruoholle sopii ravinteikas ja syvämultainen, hyvin salaojitettu maa. Kasvattaminen onnistuu kesäkauden myös parvekkeella tai terassilla ruukussa, niinkuin useimpien perennojen. Tosin syksyllä tulee vastaan se ikuisuuskysymys talvettamisesta: minne ruukut voisi viedä talven ajaksi suojaan?

Komeamaksaruohon maljakkokestävyys on hyvä, ne kestävät maljakossa viikkoja jos vain muistaa vaihtaa vettä tarpeeksi usein. Otin kuitenkin sakset esille ja leikkasin kukat pienemmiksi.

Lisäsin vielä syksyisiä lehtiä sekaan ja värikäs asetelma oli valmis.

Minulla on tänään lauantaina ohjelmassa liha-lanttukukon valmistus leivinuunissa. Ekaa kertaa sen nyt teen, mutta toivotaan että hyvä tulee. Mukavan rentouttavaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

Näistä linkeistä pääset seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

Tyylikäs sinisarjan siemenkukinto & kisukevennys

Sinisarja, Agapanthus sp. on upea perenna, jonka huiskilomaiset vaaleansiniset tai valkoiset kukat ulottuvat korkealle ja isona kukkaruukkuryhmänä se on todella näyttävä kesäkukka. Ulkona se ei kestä suomen talven yli, mutta kasvin juurakot voi talvettaa viileässä kellarissa ja istuttaa uudelleen seuraavana keväänä.

Esittelen tässä sinisarjan siemenkukinnot leikkoversiona. Näitä ehkä vähän erikoisempia ihanuuksia voi löytää hyvin varustetuista kukkakaupoista sellaiselle joka kaipaa vaaleaan sisustukseen tummaa, graafista kontrastia.

Sinisarjan tummat siemenkukinnot ovat niin isoja, että ne menevät isossa kimpussa helposti toistensa lomaan. Silloin siemenet saattavat irrota kukkaperistä, joten näitä on syytä käsitellä hellävaroen niinkuin tietysti kaikkia leikkokukkia. Mutta tuo huiskilo oli vaan niin ihanan pehmoinen, että sitä oli ihan pakko hypistellä..

Laaduntarkkailija asemissaan. Asettelu ja väkrääminen on Kassun mielestä supermielenkiintoista. Onhan se kiva kun askarrellessa on kaveri mukana, joka saa helposti kiinni vaikka silkkinauhan päästä ja aloittaa rallin ympäri yksiötä purkaen koko paketin. Sitten menee ilta keriessä nauhaa takaisin ja taistellessa siitä kumman nauha tässä olikaan kyseessä.. 

Pientä väsymistä jo havaittavissa..

Lopulta väsy voitti. Mamin tärkeä otti pienet nokkaunet sillä aikaa kun latasin kuvia koneelle.

Olen niin inspiroitunut ulkona vallitsevasta upean aurinkoisesta ja värikkäästä syyssäästä, joten loppuviikosta blogiin tulee vielä syksyn kukkien ja värien hehkutusta asetelmissa. Roikkuvaa ja värikästä väkräilyä on myös kehitteillä.

Postailen instaan myös kuvia, jotka ei sillä hetkellä blogiin asti päädy joten käyppä sielläkin kurkkimassa.

Kiitos kun seuraat :)

 /Pia & Kassu.

Näistä linkeistä pääset seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa 

Upea syksyinen väriloisto

Näin syyskuun lopussa eletään sitä aikaa jolloin erilaiset puut, pensaat ja köynnökset paljastavat upeat syksyiset värinsä. Kiertelin Lahdessa eräänä aurinkoisena syysiltapäivänä ihastellen ja napsien kuvia sieltä täältä, missä kulloinkin jotain värikästä näkyi. Ja näkyihän sitä.

Launeen keskuspuistossa perhepuiston takana sijaitsee Arboretum eli puulajipuisto. Alueen opaskyltti kertoo, että alueelta löytyy 493 erilaista puuta, pensasta tai havua. Täällä on mukava kierrellä omassa rauhassa ja ihastella kasveja sekä eri vuodenaikoja, yksi mun suosikkipaikoista.

Puulajipuiston syksyn valtiatar lienee tämä amerikanjalopähkinä, Juglans cinerea. Sen lehdet ovat huikean kokoiset ja täydellisen keltainen syysväri näkyy kauas.

Puiston lammikkoalueet houkuttelevat sorsia ja muita vesilintuja. Lammikoiden reunalla näkee paljon erilaisia kosteikkokasveja. 

Imukärhivilliviini, parthenocissus quinquefolia, on huikea näky kirkkaanpunaisessa syysvärissään. 

Vaahteraa, Acer platanoides, ei voi ohittaa ihastelematta sen kirkkaan keltaista, punaista tai oranssia väritystä. Tältä kuvan puulta taitaa löytyä ne kaikki :) Vaahteralla on myös hauskan lime kevätväri, siitä löytyy kuvia täältä.

Eräs syksyn värikkäimmistä pensaista on aitakasvinakin suosittu marja-aronia, Aronia mitschurinii. Parhaimmillaan se hehkuu täydellisen kirkkaanpunaisena vain hetkeä ennenkuin ensimmäinen syysmyrsky riisuu pensaan lehdistään. Marjat ovat terveellistä syötävää, mutta maku on hapan. Marjoissa on korkea fenolipitoisuus ja ne ovat mustikkaakin parempi antioksidanttilähde. Ne sopivat hyvin esimerkiksi hillojen valmistukseen.

Mukkulan kartanon puistoon lankesivat illan viimeiset auringosäteet kun kävelin siellä hissukseen ihastellen kauniita puiston puita ja pensaita. Vesijärvi avautui puiden takaa syksyisen harmaansinisenä. Kävin täällä jo ala-asteikäisenä yksinäni kuljeskelemassa, jokin tässä puistossa on aina viehättänyt.

Mukavaa syksyistä viikonloppua, ihastellaan vielä jonkun aikaa näitä kauniita ja värikkäitä maisemia!

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

Kestävät koristekaalit

Kun syysistutukseen halutaan mukaan jokin matala kasvi tulee ensimmäisenä mieleen hauskan ruusukkeinen koristekaali. Se sopii hyvin kanervien, koristeheinien, pensastädykkeiden, hopelangan, syklaamien ja muiden viileyttä kestävien syyskasvien kaveriksi.

Koristekaali, Brassica oleracia, viihtyy aurinkoisella paikalla tasaisesti kasteltuna. Ei haittaa vaikka kasvualusta kuivahtisikin välillä, sillä märkyyttä se sietää huonosti. Kasteluveden mukaan voi laittaa nestemäistä yleislannoitetta silloin tällöin.

Vaikka halla yllättäisi, koristekaali ei ole moksiskaan. Päinvastoin, sillä sen värit vain syvenevät pakkasen puraistessa. Yksittäiset ruskistuneet lehdet voi poistaa ja kasvin voi jättää paikoilleen kun mullan pinta jäätyy. Lumihiutaleet ovat koristekaalin lehdillä kauniin näköisiä!

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

Syksyinen asetelma, krysanteemit ja tammenterhot

Viimeaikaiset lämpimät säät ovat mukavasti jatkaneet kesän tuntua. Mikäs siinä, kiva kun voi pitää parvekkeen laseja ja ovea auki koko päivän vielä näin syyskuun puolessakin. Syksyä ja syyskukkia on viimeistään nyt laiteltava parvekkeelle, ostin myös kimpun syvänpunaisia krysanteemeja ja keräsin tammenterhoja iltakävelyllä läheisen kartanon puistosta. Näistä aineksista sain jo monta syytä ottaa kameran esille ja jatkaa asetelmakuvaamisen harjoittelua.

Omenia on tullut valtavasti. Punakaneleita keräsin isän puutarhasta ja seurasin samalla huvittuneena, kuinka isä keräsi pudokkaita lumikolan kanssa :) Kuulemma kätevää!

Krysanteemit on kyllä kauniita. Kuvan emalikannu on mun suosikki, laittaapa siihen melkein mitä vaan niin kasvit asettuu aina nätisti. Valkopilkullinen, musta satiininauha sopii hyvin kannun mustan kahvan kanssa, varsinkin kun se aaltoilee vähän saman tyylisesti.

Tammenterhot toimivat lähikuvissa, niistä löytyy hauskasti värejä limestä vihreään ja tummanruskeaan. Ajattelin kokeilla tammenterhojen idättämistä, ne nuoret taimet kun on niin herkkiksiä. 

Emaliastiat taitaa tosiaan olla mun juttu. Keräilen niitä kirpputoreilta ja vanhojen tavaroiden kaupoista. Samoin vanhoja kahvipurkkeja löytyy hyllyiltäni muutamia ja kovasti odotan inspiraatiota siitä, mihin niitä käyttäisi. No niidenkin aika vielä tulee, uskon niin. On tää asetelmien kuvaaminen niin supermukavaa puuhaa!

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

Perinteinen tuoksuhernekimppu

Kävin lauantaina ihmettelemässä Lahden torin taidelauantain ja syyskylän tarjontaa. Torilla olikin mukavasti vilskettä ja ilahduttavan paljon oli myös myynnissä paikallisten tuottajien sadonkorjuun satoa.
Kesällä torille ilmestyvät myös kukkamyyjät, joiden kauniisti sidottuja kesäkukkakimppuja jäin ihailemaan. Ihanaa kun vielä saa ja voi ostaa tällaisia todellisia lähikukkia. Jonkun joka on ne viljellyt siemenestä asti, kitkenyt, kastellut ja niputtanut myyntiin. Minulle :)

Tarjolla oli perinteikäs valikoima kehäkukkaa, ruiskukkaa, auringonkukkaa, ikiviuhkoa ja aah -tuoksuhernettä, Lathyrys odoratus. Mitä hempeämpi ja tuoksuvampi kimppu, sen otetumpi olen.

 Tuoksuherneen viehko tuoksu on myös lasten mieleen!

Olen yrittänyt etsiä kuivakukkaviljelijää Päijät-Hämeestä, mutta sellaisia ei taida olla. Jos tiedät tai tunnet sellaisen niin vinkkaa ihmeessä. Saisivat yhden asiakkaan lisää :)

Tervetuloa seuraamaan blogia myös Facebookissa ja Instagramissa