Jossain vaiheessa alkukesää, minulla usein ennemmin kuin myöhemmin, tämä tapahtuu. Orvokit röyhyävät ylipitkinä ja honteloina ulos ruukuistaan. Kukkineita kukkia pitäisi nyppiä ahkerasti, jotta uutta kukkaa kehittyisi mutta aina sitä ei muista tai huomaa.
Nämä kaksi ruukkua istuttelin jo helmikuun lopussa eli silloin kuin ensimmäiset orvokit tulivat myyntiin. Lasien takana ne ovat viihtyneet hyvin ja olen vain siirrellyt ruukkuja varjopaikkoihin suojaan liialta paahteelta. Orvokki ei erityisemmin tykkää paahteesta, mutta kestää jopa pari pakkasastetta. Aika cool kasvi siis!
Asettelin leikatut varret kahteen eri lasipurkkiin. Jätin lehtiä runsaasti, sillä nyt oli sellanen fiilis että mennään rennon rouheasti. Tässä nämä ilahduttavat vielä jonkun aikaa. Olen leikannut orvokkeja jo monena vuonna aikaisemminkin maljakkoon näihin samoihin aikoihin.
Orvokkien kukat ovat myös syötäviä (kyllä!). Näin toukokuussa juhlitaan koulunsa päättäviä, joten orvokkien kukista saa kauniita ja eläviä kakkujen tai leivosten koristeita. Ne sopivat hyvin myös koristamaan vihersalaatteja.
Ruukut, joista kukat leikkasin siirrän varjoon ja kastelen sekä lannoitan miedolla lannoiteliuoksella silloin tällöin. Orvokki on ihmeen sitkeä kasvi ja innostuu kasvattamaan uudet kukkavarret parissa viikossa.
Useimmat pitävät orvokkia alkukevään sesonkikasvina mutta hyvässä hoidossa ne jaksavat uudistua ja jatkaa kukintaa jopa syksyyn saakka. Orvokki sopisi kylmänkestävyytensä vuoksi myös alkusyksyn sesonkiin ja ruukkukukaksi syklaamin sekä kanervien rinnalle. Eli Suomen oloissa orvokki on todella monikäyttöinen kaunotar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti